Uutta: Helkan ja Joonaksen blogi
Kooste hääkuvista tapahtumapaikalta
Lämmin kiitos kaikille häävieraille ja muuten muistaneille! Häälahjoja saimme enemmän kuin olisimme etukäteen uskoneet. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole lahjat, vaan että niin moni ystävä ja sukulainen halusi juhlia tärkeää päivää kanssamme.
Häämatka
Häistä poistuttuamme kävimme kotona hakemassa valmiiksi pakatun laukun ja vaihtamassa vaatteita. Samalla huomattiin pieniä logistisia ongelmia; hääpaikalle oli jäänyt Helkan takki ja meille jäi vuokra-asuja, jotka piti palauttaa maanantaina. Onneksi bestman Ilkka pystyi auttamaan.
Emme kertoneet edes vanhemmille mihin olemme matkalla. Osasyy oli siinäkin, että reissua ei etukäteen oltu löyty lukkoon liian tarkasti. Osaksi Joonas halusi varmistaa ettei Minna ja muut Helkan sukulaiset pääse jäynäämään perinteillään. Olimme päättäneet, että reissulle ei lähde mukaan läppäreitä. Lopulta menimme niin pitkälle, että suurimman osan ajasta kännykätkin olivat poissa päältä eikä meitä voinut tavoittaa mitenkään. Muutama seikka kuitenkin tarvitsi katsoa kännykällä netistä. Halusimme lähettää muutamia postikortteja, mutta osoitteet tietysti olivat jääneet kotiin. Kahteen tekstiviestiin, jotka saimme malttamattomilta sukulaisilta vastasimme postikortein.
Rovaniemi, Hotelli Cumulus
Hääyön vietimme hotelli Cumuluksessa Rovaniemellä. Matkalla lähellä määränpäätä huomasimme kätevästi McDonalds-ravintolan, jossa pysähdyimme syömään. Mäkkärin pihasta näimmekin sitten missä itse hotelli oli, tien toisella puolella.
Hotellissa meillä oli (onneksi) mukana omat kynttilät ja tulitikut. Kynttilänvalossa oli ihanan rentouttavaa olla ihan rauhassa kahdestaan, ilman että kukaan pääsee soittamaan ja häiriköimään tunnelmaa. Illalla testasimme myös lahjaksi saamaamme eväsretkilaukkua, jossa oli ainakin hyvää appelsiinimehua ja ananaspalasia. Kiitos myös siitä.
Cumuluksen “runsas aamiainen” oli nimensä veroinen. Puuroa, tuoreita hedelmiä, höyrytettyjä nakkeja, kuumaa kaakaota ynnä muuta. Aamulla kävimme kävelyllä katselemassa Rovaniemen maisemia. Löysimme Arctikum-tiedekeskuksen, mutta jätimme sen sisällön väliin kun tarjonta ei ihan täysin osunut kiinnostuksenkohteisiin ja muutakin tekemistä oli mielessä. Kannattaa kyllä käydä Rovaniemelläkin kävelemässä Arktikumin lähistöllä, erityisesti rannassa. Hotellihuoneen luovutuksen jälkeen kävimme vielä katselemassa Rovaniemen lentokenttää, kun se on kuulemma usein pilvessä, ja ostamassa matkaevästä. Ostimme kertakäyttögrillin, kun emme semmoista koskaan olleet kokeilleet, ja grillattavaksi lihapyöryköitä ja makkaraa.
Matka jatkui Kittilään, josta löysimme mahtavan grillauspaikan. Kaupan/huoltoaseman pihasta lähti soratie, jonka varressa noin 500 metriä kaupalta oli jonkinlainen soutuveneenlaskupaikka. Paikalla oli tasainen sora-alusta, autolla pystyi ajamaan perille asti ja ympärillä oli joka puolella vettä.
Ajoituskin oli mitä mainioin. Kun viimeinen makkara oli syöty alkoi tihkuttaa vettä. Sammutimme grillin huolellisesti ja veimme sen mukanamme ja roskiin myöhemmin.
Levi, Hotelli Hullu Poro
Kohteena Rovaniemeltä GPS-navigaattorissa meillä oli Levin hotelli Hullu Poro. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme Levi Marketista hierontaöljyä. Oli muuten yksi vaikeimpia asioita etsittäväksi Leviltä. Kannattaa ottaa omat hierontaöljyt mukaan lomareissulle! Valitsimme ehdottomasti parhaan mahdollisen ajankohdan häämatkalle pohjoiseen, sillä isossa hotellissa emme juuri muihin asukkaisiin törmänneet. Aamupalalla muutama naama tuli tutuksi, mutta muuten emme ketään nähneet. Hullussa Porossa oli yleisessä käytössä poreallas. Uimapuvut jäivät kotiin, joten jouduimme ostamaan uudet. Ei silti, molempien uima-asut olisi muutenkin tarvinnut päivittää. Poreammeen lisäksi allasosastolla oli kylmävesiallas, mutta kumpikaan ei uskaltautunut kastautumaan siinä kokonaan. Ketään muuta ei altaissa käynyt sinä aikana, jolloin olimme siellä. Ja lilluimme kyllä useampia tunteja porealtaassa.
Hotellipakettiin (90 eur/henkilö, 3 vuorokautta) kuului aamiaisen ja hotellin lisäksi gondoliajelu, kesäkelkkaratalasku ja pääsy ilmastonmuutosnäyttelyyn. Kesäkelkkarata jäi kokeilematta osin ajanpuutteen ja osin kun se vaikutti tarpeettomankin jännältä :)
Gondoliajelu oli kyllä mahtava, sillä taaskin saimme olla huipulla ihan kahdestaan aluksi. Maisemat Levin huipulta olivat hienoja, ehdottomasti komeimmat siihen asti missään nähdyt meille molemmille.
Huipun ympäri kulki tasokas reitti, varmaan riittävän hyvä pyörätuolillakin kuljettavaksi. Reitin varrella oli hauskoja sarjakuvia ja tietoa Levistä. Jostain syystä tauluissa puhuttiin jostain usvasta, joka haittaisi joidenkin maisemien katselua, mutta ainakin meistä usva sopi maisemiin oikein hyvin. Ehkä parempikin, että melko karuja maisemia hieman koristaa usvapeite.
Käytyämme eräässä Hullu Poro -ketjun ravintolassa buffet-lounaalla jäimme juttelemaan myyjän kanssa varmaan puoleksi tunniksi erilaisista asioista. Keksimme yhdessä, että Levin huipulle pääsee ajamaan autolla ja auringonlaskun katselu voisi olla hienoa.
Ajelimmekin samana iltana yhdeksäksi huipulle (tai niin huipulle kuin autolla saa ajaa). Törmäsimme espoolaiseen työmieheen, joka oli myös tullut katselemaan maisemia mutta päätti jättää siltä päivältä väliin kun ei ollut pukeutunut riittävän lämpimästi. Onneksi hän aikoi kuitenkin olla reilun viikon Levillä, niin ehtii myöhemmin käydä uudestaan paremmin pukeutuneena. Huipulla oli ehkä 4 astetta lämmintä, mutta tietysti melko voimakas tuuli koko ajan. Etsimme suojaisan paikan hyvillä näköaloilla ja istuuduimme mukana tuomillemme istuinalustoille katselemaan laskua. Tähän aikaan vuodesta aurinko onneksi laskee alle puolen tunnin eikä kahdessa viikossa kuten yöttömän yön aikaan.
Kävimme kokeilemassa myös issikkavaellusta Saagan tallilla. Aloittelijoiden ryhmässä oli kolme naista meidän lisäksemme. Heistä ei ollut aiemmin kokeillut ratsastusta, kuten ei Joonaskaan. Kahden tunnin vaelluksella ehdimme kivasti katsella Kätkätunturin maisemia. Pääsimme koittamaan myös Islanninhevosten omaa askellajia, tölttiä. Helkan hevonen olisi tosin mieluummin ravannut ja ensimmäinen tölttipätkä olikin melkoista pomputtelua. Ohjaaja osasi kuitenkin neuvoa ennen seuraavaa pätkää oikean tekniikan ja töltti osoittautuikin oikein mukavaksi askellajiksi ratsastajan kannalta.
Ilmastonmuutosnäyttely oli meille pettymys. Hotelli, jossa näyttely sijaitsi, oli remontissa ja näyttely avattiin käytännössä meille taas yksityisesti kun olimme ensimmäiset kävijät päivälle. Näyttelyssä oli kyllä tietoa erilaisista energiantuotantotavoista ja esimerkiksi tietoa paljonko hiilidioksidipäästöjä syntyy kutakin polttoainetta poltettaessa ja tietoa esimerkiksi puiden vuosirenkaiden lukemisesta. Suurin ongelma näyttelyssä oli, että esimerkiksi hiilidioksidipäästöistä kerrottaessa ei otettu lainkaan huomioon paljonko energiaa saadaan tuotettua eli kuinka paljon hiilidioksidia joulea kohti syntyy. Hehkulamput olivat luonnollisesti paha asia riippumatta siitä lämmitetäänkö talo joka tapauksessa sähköllä. Näyttelyssä oli kyllä sinänsä paljon tietoa, mutta jotta siitä olisi ollut mitään hyötyä olisi pitänyt huomioida enemmän asioita ja tarjota ratkaisuja ongelmiin.
Ensimmäinen poro nähtiin matkalla Leviltä Kilpisjärvelle. Pysähdyimme ottamaan siitä kuvan ja kiinnitimme huomiota hassuun yksityiskohtaan: poron turpa oli aivan valkoinen.
Kilpisjärvi, mökki
Päätimme lähteä vielä yhdeksi yöksi Kilpisjärvelle. Matkalta bongasimme tien varressa mainoksen “kahvi ja viineri 1 €”. Olikin jo tauon paikka ja käännyimme takaisin katsastamaan paikan. Kyseessä oli Mailan putiikki Sonkamuotkassa, oikea turistirysä. Kahvi ja viineri olivat oikein hyvää ja jotain muutakin tuli ostettua.
Pois lähtiessä huomasimme tien toisella puolella Sannan putiikin ja sen edessä kyltin “kahvi + munkki 0,50 €”. Pakkohan sekin oli käydä katsomassa, ja nautimme siellä puoliksi kaakaon ja munkin.
Tästä matkaa jatkaessa ihastelimme alkavaa ruskaa. Puiden värit olivat jo kivasti ehtineet vaihtua kellertäviin ja ruskeisiin sävyihin, vaikka varsinainen ruska-aika ei kai vielä ole alkanut. Parin viikon päästä siellä on varmasti jo ruskaturistejakin ja alueen hotellit sekä mökit ovat täynnä.
Ystävämme Jesse oli järjestänyt meille ihanan häälahjan. Hän varasi meille mökin Kilpisjärveltä ja järjesti lahjakortin ravintola Marjasiin parinsadan metrin päässä mökistä. Vietimme yön upouudessa mökissä, jossa ei oltu edes poltettu takkaa kertaakaan ja saunakin tuoksui uudelta. Lahjakortilla saimme nauttia pippuripihvit Marjaksessa. Pitkästä aikaa kunnollinen pihvi kynttilänvalossa kruunasi kyllä matkan Kilpisjärvelle.
Illalla kävimme pyörähtämässä autolla Norjan puolella Skibotn:ssa. Googlen karttojen satelliittikuva antaa hyvän kuvan millaisissa maisemissa tie kulkee. Voimme siis sanoa käyneemme Jäämeren rannalla.
Seuraavana aamuna ennen ravintola Marjaksen avautumista ehdimme käydä kiipeämässä Salmivaaran huipulle. Mahtavat olivat maisemat sieltäkin, vaikka alunperin vähän mietimme Saanalle kiipeämistä. Saanalla käynti jäi siis ajanpuutteen vuoksi kokeilematta.
Halusimme katsella maisemia vielä Suomen puoleltakin. Aluksi ajatuksena oli kiivetä Saanalle, mutta käytyämme Metsähallituksen infopisteessä kyselemässä, päädyimmekin kiipeämään Salmivaaran huipulle. Parkkipaikan vieressä tien varressa näimme paikallisen porokoiran työssään. Se vahti, etteivät porot pääse juoksemaan tietä pitkin aitojen ohitse ja sekoittumaan väärään tokkaan.
Salmivaara on matalampi nyppylä. Sen huipulle menee Metsähallituksen ylläpitämä 1200 metriä pitkä polku. Polun alussa on tarjolla Luomu-merkkisiä kävelykeppejä, jotka toimivat oikein hyvin.
Salmivaaran päältä on upeat näköalat muille alueen tuntureille.
Polku huipulle (ja sieltä alas) on paikoin jyrkkä, mutta maisemat ovat sitäkin upeampia. Taustalla Saana-tunturi .
Kilpisjärvellä söimme vielä Marjaksen mainion buffetin. Tarjolla oli aivan mahtavaa uunikalaa bearnais-kastikkeella ja erittäin hyvää salaattia. Muitakin ruokalajeja olisi ollut, mutta kala oli niin hyvää ettei muihin asti edes ehditty ennen kuin maha oli ihan täynnä.
Rovaniemi, Kari-enolla
Täysin vatsoin lähdimme ajelemaan kohti Rovaniemeä ja sivistystä (ja yhteyksiä). Soitimme Joonaksen Kari-enolle Rovaniemelle, joka tarjosi meille yösijan. Aamulla aikaisen herätyksen jälkeen kävimme Joonaksen Timo-papan luona ja Rovaniemen keskustassa pyörimässä. Keskustasta tarttui mukaan ainakin Helkalle kirjoja ja Joonakselle passikuvat uutta ajokorttia varten.
Kävimme myös katsomassa Citna-hauvaamme, joka on Rovaniemellä tekemässä pentuja.
Kotiinpaluu
Illaksi ajoimme Ouluun omaan kotiin. Haimme Ollin kylään saunomaan ja katselimme porukalla valokuvaa kiitoskorttia varten.
Reissu oli kaikenkaikkiaan mitä onnistunein. Kiirettä ei ollut missään välissä. Aikatauluja ei pidetty ja vietimme rentouttavaa lomaa vailla huolta maailman menosta. Joonas kommentoi, että kenenkään muun yhden henkilön kanssa ei varmasti olisi jaksanut olla viikkoa yhteen menoon. Toisaalta on taas hauska palata kotiin katselemaan häissä otettuja kuvia ja kuulemaan tarinoita jatkoilta. Katso myös kooste hääkuvista.